maanantai 9. marraskuuta 2015

Paulaner Salvator


Näin syksyn tullen on aika ottaa käsittelyyn lajin klassikko, doppelbockien ja ator-päätteisten oluiden kruunaamaton kuningas – koko vahvojen lagereiden aatteen isä: Paulaner Salvator. Olihan se jo aikakin. Tänä vuonna olen enenevissä määrin vannonut germaanisen laadukkuuden ja rehtien makujen nimeen, mutta blogitekstieni joukosta on uupunut (ja uupuu edelleen) useita määritelmään istuvia klassikoita, yleissivistäviä ja usein varsin tunnettujakin nautintojuomia. Salvatorin myötä on hyvä sauma tehdä hienoista korjausliikettä…

Salvatorin lisäksi Paulaner tunnetaan oluellisesti niin Oktoberfestien kuin vehnäoluidenkin kautta mutta logon näkeminen muistuttaa usein myös panimon jalkapallonkytköksistä. Kansan muistiin on nimittäin tallentunut useita hienoja kuvia hymyilevästä Luca Tonista giganttinen oluttuoppi kädessään… Kaunista, niin kaunista.

Mutta sitten itse aiheeseen. Koko panimon juuret nojaavat Paulenerin munkkien innovoiman double bockin varaan. Salvator valmistuu edelleen yli 375 vuotta vanhaa reseptiä noudattaen ja on innoittanut aikojen saatossa useita muitakin saksalaispanimoita jyhkeän pohjahiivaoluen valmistuksen tielle. Oluesta on tullut käsite ja sen ator-pääte on lainaantunut myös muiden lajitovereiden nimiin... Ehkäpä juuri tästä syystä Paulaner patentoi Salvator-nimen vuonna 1896.

Hyvää hyvyyttään eivät jalot munkit tätä lähes kahdeksan prosenttista olutta kehittäneet. Kirkonmiesten ajavana tekijänä oli paastonajan energianpuutteen kirot, joita tavattiin tukahduttaa ravitsevalla annoksella olutta. Runsaampi, tuhdimpi ja lämmittävämpi nektari auttoi jaksamaan, mutta nosti myös hymyn huulille – makuhan on nimittäin mitä mainioin. Ennen tarjoilua olut tuli kuitenkin hyväksyttää Baijerin osavaltion päämiehellä, prinssi Karl Theodorilla. Ja kukapa ei maittavaa juomaa hyväksyisi… Tästä juontaakin juurensa jokakeväinen perinne, jossa vuoden ensimmäinen oluttynnyri avataan virallisin seremonioin Baijerin osavaltion pääministerin saadessa kunnian ottaa ensimmäiset hömpsyt.

Paulaner Salvator
Rusehtava, kauniin punana omaava olut runsaan romanttisella ja kestävällä vaahtokerroksella. Tuoksu houkuttelee. Siitä löytyy kuivatun luumuista makeutta, jopa hillittyä limppuisen siirapin tenhoa. Pähkinää, aavistus suklaata, ruskeaa syvyyttä ja syksyn rauhallisuutta. 

Mausta löytyy samoja elementtejä, mutta myös miellyttävästi etenkin lopussa nipistävää, ruhoisen yrttistä ja hivenen kukkaista humalan tuntua. Tummahkon leipäinen, hieman kuoressaan siirappista paahtuneisuutta kantava mallaspuoli on miellyttävän syvää ja syksyistä tunnelmaa tarjoileva. Pähkinää, kuivatun luumuista, rusinansävyistä lisäsyvyyttä, hitusen pippuriin viittaavaa kuivamausteisuutta. Tuntumaltaan melko jämäkkä, kohtalaisen soljuva ja rauhallinen.

Tuomio: Laadukas lajinsa edustaja, eräänlaiseksi lippulaivaksi ihan syystäkin nostettu doppelbock. Mallasta, syvyyttä ja leipäisyyttä rikottuna sopivasti viiltävällä humalan purennalla…

Mutta onko se silti lajinsa paras? Ei mielestäni, vaikka erittäin hyvää onkin… Makuasioita, luonnollisesti.

Pisteet: 37/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti