Kanavan Panimo, Sulku ja Toivo

Kanavan Panimo on uusi tuttavuus Olutkellarissa.

Vääksyn kanavan kupeeseen, alkujaan meijeriksi rakennettuun Päijännetaloon asettunut Kanavan Panimo on yksi tämän kesän uusista pienpanimoista. Aluksi 50 000 litran vuosituotantoa tavoittelevan panimon taustalta löytyy veljeskaksikko Jan ja Jukka Karlsted, jotka yhdessä Kyösti-isän toivat maltaan maut kotikylän raiteille. Laitehankinnoissa ja toiminnan pyörittämisessä apuna on myös aiemmin Sakullakin vaikuttanut, sittemmin Tallinnan satamassa kehutun Kochi Aidad –ravintolapanimon peräsimestä tuttu Enn Kärblane.

Ennen oman toiminnan käynnistämistä Kanavan Panimon nimi nähtiin jo muutaman yhteistyöoluen kyljessä. Kokonaan omat ensituotteet lähtivät maailmalle tämän vuoden kesäkuussa ja lähialueiden vahvan edustuksen ohella pulloja on ilmeisesti rantautunut vähän kauemmaksikin. Kauppavahvuiset Toivo ja Sulku löytyivät elokuun alussa uudesta Pien-puodista Helsingistä, jonne esimerkiksi Sulkua saapui enshätään vain yksi laatikollinen kauppiaan äiteen takapenkillä eli rehtinä täsmätoimituksena siis. Oli kuulemma noudettu heti pullottamista seuraavana päivänä eli kyseessä oli hyllystäpoimintahetkellä aito tuoretuote. 

Panimon tarkoituksena on kasvattaa toimintaansa tasaiseen tahtiin ja uusia oluitakin lienee tuloillaan ajan myötä. Jatkossa myös asiakkaat voivat halutessaan teettää olutta toivendensa mukaan. Keittolaitteiston nettokoko on tuhat litraa. Toimintahan käynnistyi tsekkipilssin, irlantilaisen red alen ja brittihenkisen imperial porterin voimin, mutta etukäteiskaavailuissa väläytellään myös Janin keittiömestaritaustan tuomista mukaan reseptiikan hiomiseen. Metsän antimia lienee siis luvassa tulevaisuudessa, mutta aika näyttää pitääkö tuleman marjoja, yrttejä vaiko juuria – ehkä niitä kaikkiakin. Myös pellavan käyttö on vilahdellut yhtenä mahdollisuutena haastatteluissa. Oluttarjonnan perusydin kuitenkin kiteytyy pääpiirteiltään lausahdukseen: ”Oluiden reseptiikassa otamme vaikutteita eurooppalaisesta olutperinteestä”.

Pienpanimoinden syntytahti on toivoa antavaa...

Jan on tosiaan taustoiltaan keittiömestari Jukan vahvuuksien löytyessä teollisuuden yritysmyynti- ja ravintolapuolelta. Kyösti tuo mukaan osaamista elintarviketeollisuuden laitevalmistuksesta Enn’n antaessa oman, tärkeän panoksensa oluen valmistuksen ja laadunvarmistuksen saralle. Jan ja Jukka ovat aikoinaan työskennelleet kesähommissa Mallasjuoman ja Hartwallin riveissä, joten ensikosketus lajiin on saatu jo hyvissä ajoin. Oman panimon perustaminen on muhinut taustalla jo pidemmän aikaa ja tie vei lopulta 20-litraisen Braumeisterin ja Mustialan olutkurssin myötä panimoyrittäjyyteen. Panimon yhteydessä toimi kesän ajan myös Marko Latvasen Pikku-Hugo –niminen kesäterassi. Latvasella on omaa ravintola- ja kahvilatoimintaa lähialueilla, kuten Heinolassa ja Urajärven kartanolla.

Urajärven kartanosta saadaankin aikaiseksi sopiva (humala)rönsy tähän väliin… Hollolan Hirven tiluksille nimittäin pykättiin vuonna 1999 Rakennuskaaren mukainen humalatarha, johon haettiin juuria myös Urajärven kartanon pihapiiristä. Harmikseni en nyt muista, oliko se Sipilän Ilkan äidin vaiko hänen vaimonsa isoäidinäiti, joka toimi aikanaan kartanon oluentekijänä. Kytkös joka tapauksessa löytyy. Sittemmin osa Hollolankin 40:stä salosta on näivettynyt, eli edelleen voimassa oleva lainkirjain ei enää sielläkään täyty. Ei tosin taida kovinkaan monessa paikassa muutoinkaan…

Nyt on ensikosketus Kanavan Panimon tuotantoon joka tapauksessa otettu. Toivolla ja Sululla on olemassa myös vahvemmat, ravintolamyyntiin paremmin istuvat versionsa, joista Unto-portterin tavoin Toivo tuli juuri äskettäin tarjolle myös Alkon paikallisvalikoimaan. Vääksyn ja Lahden seutuvilla kannattaa siis olla aktiivisena tämän suhteen. Kuten todettua, Sulku oli jokin hetki sitten nautittuna hyvinkin tuoretta tavaraa, eikä Toivonkaan suhteen muuta sinällään osaa olettaa. Unohtuikin tuossa mainita, että panimo panostaa myös lähiajatteluun ja esimerkiksi Unton reseptiikka kätkee sisäänsä panimon naapurissa sijaitsevan Vääksyn Myllyn kaurahiutaleita. 

Erityismaininta pitää vielä antaa Anniina Nurmelle, panimon ulkoisen ilmeen luojalle. Tyylikkäät, raikkaat ja ainakin itseäni puhuttelevat kuvitukset toimivat mielestäni hyvin ja panimon modernin pelkistetty, mitä ilmeisimmin Vääksyn kanavaa kuvasta logokin erottautuu edukseen. Looking good. Anniina lienee oluthörhötyksille tuttu menneisyydestä Nurmen omalle vaatemerkille HIISIn kanssa tehdyn HIISI x Nurmi #1 oluen myötä.

Kanavan Panimo Sulku

Pilsener / 4,7% / Vääksy, Suomi

Vaalea, kauniisti vaahtoava olut.Tuoksu on pehmyt, ruohoinen ja yllättävänkin mallasvoittoinen. Vaaleaa leipää tai jotain nousee esiin.

Maultaan hyvä, muttei kovin tyylipuhdas pils. "Bissemäinen" oli hätäinen ajatus, mutta varsin kelpo lagerhan tämä lopulta on. Raikkaan rapea pilselämys vain jää vajavaiseksi. Ruohoa, vähän heinikkoista tunnelmaa ja tuoksun tavoin kohtalaisen runsasta maltaisuutta vaaleassa, leipäisessäkin muodossa. Liekö kauralla sitten näinkin leimaa antava vaikutus kokonaisuuteen..?

Tuomio:

Pils, joka ei aivan pilsiltä vaikuta mutta menee kelpoisessa vaaleana lagerina.

Pisteet: 28/50

Kanavan Panimo Toivo

Amber Ale / 4,5% / Vääksy, Suomi

Samea, punertavan ruskea, niukkavaahtoinen olut. Tuoksu maalaismaisen maltainen, vähän kuin ruista olisi joukossa. Vehreää sivallusta, vienon paahtuneen leipäisyyden ja saunavihtaisen yrttisyyden muodossa. Osin pistävä, voimakas tuoksu.

Maultaan hyvä, hivenen pähkinäinen ja mausteinen, leipäisen maltainen ja maalaismaisen tunnelman tarjoava olut. Ruohikkoa, yrttisyyttä ja koivunoksaa katkeruuden teeseinä, kuivattua ja kypsää hedelmää tasapainottavana kombinaationa. Vivahteikas, monipuolinen ja yllättävän runsasmakuinenkin. Rouheakin voisi olla hyvä sana ensifiiliksille.

Tuomio:

Pureva ja tunnelmallinen Red Ale.

Pisteet: 32/50