Radbrew Project 56 & Radbrew Teapot IPA

Radbrew pysyy uskollisena tyylilleen...

Tuli tuossa jokin hetki laitettua tilausta Viron puolelle, kotimaisiakin pienpanimo-oluita tarjoilevan Hops Unitedin suuntaan. Yhtenä, melko painavanakin syynä toimintaan toimivat kaarinalaisen Radbrewn oluet, joita täällä Jyväskylän korkeudella ei ole liiemmin vastaan astellut – mitä nyt kesän kahdessa oluttapahtumassa pääsi hitusen maistelemaan. Kuten moni muukin suomalainen on vuosien mittaan huomannut: onneksi on Viro ja onneksi on internet. Erästä paikallista olutspesialistia lainatakseni: ”On kyllä surkuhupaisuuden multihuipentuma, että suomalainen pienpanimo-olut pitää ostaa entisestä Neuvostoliitosta”, mutta näinhän siinä sitten kävi ja miksipäs ei, kun pienyrittäjän tuotteiden ostaminen on täällä tehty niin tuhottaman hankalaksi.

Radbrew on vakuuttanut allekirjoittaneen niiden muutaman maistamani, avokätisesti humaloidun oluensa voimin. Ivy Mike kolahti todella hyvin ja hankinkin sitä samaisessa tilauksessa lomakauden kunniaksi. Pari muutakin olutta tuli hankittua testiin, joista nyt esitellään Teapot IPA sekä Project 56 IPA.

Radbrew Teapot IPA

India Pale Ale / 5,5%

Aloitetaan Teapotista, joka ei niin sanotusti ollut minun kuppini teetä. Teapot IPA on nimittäin mausteidensa puolesta vähän sellaisella alueella, missä en välittäisi aivan hirvittävästi seisoskella. Olisihan se toki pitänyt oluen nimestäkin päätellä, että teetähän tähän keittoon on lisätty. Mutta enpäs sitä tilatessani huomannut. Toisaalta on hyvin todennäköistä, että TeeIPA olisi ostoskoriini silti pelkästä uteliaisuudesta osunut… Eli mitäpä sitä enää harmittelemaan. Jotenkin vain olen mieluusti pitänyt IPAni tee- ja kahvivapaalla maaperällä.

Teapot on tosiaan 5,5-prosenttinen, 40 IBUn voimin iskevä IPA, joka on humaloitu Targetilla ja East Kent Goldingsilla. Mausteiksi on osunut kasa appelsiinin ja sitruunan kuoria sekä ilmeisesti Earl Grey –pussukoita. Teellä on kokonaisuudessa melko voimakas rooli, mutta täystyrmäystä sekään ei oluelle onnistu antamaan – suurempi teen ystävä tästä todennäköisesti voisi enemmänkin pitää, mutta itse tyydyn lähinnä toteamaan, ettei teen käyttö ko. tyylin oluissa ole minun juttuni. Tai se kuppini…

Eleventh in the series of our post-apocalyptic APAs and IPAs! We made the name justice by throwing lemon and orage peels in the boil and infusing a small amount of Earl Grey teabags at the end of the boil. We finished up with traditional english hops, Target and East-Kent Goldings.

Rusehtavan keltainen, runsasvaahtoinen ja samea IPA. Tuoksu sopuisan sitruksinen, kukkainen ja hedelmäinen, mutta liekkö sitten teen vaikutusta että myös epämääräisen yrttinen, käyneen ruohoinen ja sananmukaisesti kostean teepussimainen.

Tee ei taida olla meikäläisen juttu - ainakaan IPAssa. Greippinen, hedelmäistäkin tunnelmaa nostava ja rapea kokonaisuus on oikeastaan pilattu teellä. Maut ovat toki selkeitä, sinällään tasapainossa ja muutoinkin hyvin hallussa, mutta tee tekee tästä itselleni vieroksuttavan, joskin mielenkiintoisen kertatestin. Lopussa kivaa, puhtaampaa greippisyyttä...

Tuomio: Teellä tuunattu, sitrushedelmäinen IPA. Not my cup of tea…

Pisteet: 25/50

Radbrew Project 56

 India Pale Ale / 7,0%

Kotioloissa kaatui lasiin sitten hieman selkeälinjaisempi ja omaan makuun huomattavasti toimivampi tuttavuus eli uusiseelantialaisilla Pacific Gemillä, Nelson Sauvinilla ja Wai-Tilla humaloitu India Pale Ale, Project 56. Post-apocalyptisten APA/IPA-iloitteluiden kolmastoista olut on tätä kirjoitettaessa saanut jo jatkoakin eli trooppisen tutkivissa humalamaailmoissa pääsee edelleen seikkailemaan. Katkeruutta 7-prosenttiseen olueen on saatu 78 IBUn verran Cara Plus kympin ja Munichin täydentäessä Pale Ale-maltaista runkoa.

Our thirteenth beer in our series of post-apocalyptic APAs and IPAs travels to the southern hemisphere with taste of tropical fruit and berries, made possible by the finest hops of Middle-Ear... New Zealand.

Meripihkainen, isokuplaisen vaahdon muodostava olut. Tuoksu trooppisen viettelevä, hennon pihkainen, runsaan sitrushedelmäinen. Monipuolinen, runsas ja aika jämäkkäkin. Ajanmyötä keksimäinen maltaisuus saa myös rooliaan esille.

Maultaan hyvä, toimiva ja puhutteleva. Alusta saakka iskevää sitrusta, yleistä tropiikin hedelmäisyyttä sekä kukkaista aromaattisuutta. Loppupuolella purevaa greippiä sekä pippurista potkua. Lämmetessä esiin tulee ensin havuja, myöhemmin pihkaakin. Samalla mallaspuoli nousee paremmin esiin keksimäisenä, hienoisen toffeisena. Mauiltaan melko runsas, lopussa intensiivinen ja kokonaisuutena vakuuttava.

Tuomio: Toimiva ja sopivan ronski IPA Kaarinasta.

Pisteet: 37/50