Harjun Kettu Red Ale

Mä kiipeen katsomoon Harjun, tutut ystävät siellä mä nään…

Harjun Kettu on olut, jota olen salaisesti odotellut saapuvaksi Hiisin alkuajoista lähtien. Sen äärellä yhdistyvät paikallinen jalkapallokulttuuri ja pienpanimo-osaaminen, mutta lopputulos on mielestäni paljon enemmän kuin osiensa summa. Jyväskyläläinen jalkapallo- ja sen ympärille muodostunut kannattajakulttuuri on Suomenkin mittapuulla varsin nuorta eikä kaupungin panimohistoriakaan järin suurta glamouria lukijalleen tarjoile. Silti aina tunnelmallisella Harjulla on viime vuosina taisteltu europelejä myöten ja tällä hetkellä JJK pelaa uudesta noususta oman kylän poikien voimin. Samalla Harjun Pojista on kasvanut suhteellisen lyhyessä ajassa vakavasti otettava ja tunnelmaa niin Harjulle kuin vieraskatsomoihinkin tuova kannattajaryhmä ja paikallinen Hiisi-panimo on parissa vuodessa noussut maan kiinnostavimpien toimijoiden joukkoon.

Läpi otteluiden raikuvien kannatuslaulujen lisäksi Harjun Poikien rekvisiitasta löytyy turkulaisten himoitsemia, tyyliteltyjä lakanoita, customoituja kaulaliinoja ja paitoja, joten miksipäs ei sitten omaa oluttakin. Pari vuotta kyteneen idean toteen tuominen onnistui kätevästi paikallispanimon avustuksella. Tyyliksi valikoitui luonnollisesti kettumaisen punertava Red Ale, jonka makumaailma henkii Harjun mäntymetsäistä tunnelmaa Chinookin ja Simcoe humalien voimin. Omakohtaisesti pidän rukiin lisäämisestä reseptiin, sillä se antaa oluelle miellyttävää ja omaleimaista tunnelmallisuutta joka toiminee mäntyisten aromien kanssa moitteettomasti. Olut tuli myyntiin 5.8.2015 pelatussa JJK – FC Jazz matsissa, mutta Harjun stadionin lisäksi sitä on tarjolla Revolutionin hanassa sekä Mestarin Herkun ja Palokan Citymarketin hyllyissä.

Kettumainen retale...

Olutta valmistui näin alkuun yksi keitto eli rapiat 1200 litraa, mutta tarina saa mahdollisesti jatkoa tulevaisuudessa. Toivotaan näin, sillä kyllähän pelitapahtumaa varten räätälöity, ajatuksella valittu ja huolella valmistettu olut täydentää nautinnon ja antanee katsomossa kävijälle tärkeää lisäarvoa, fiilistä. Viime kauden päätteeksi ikiaikaiselta tuntuva hokema ”JIPPO ei tipu koskaan” osoittautui lopulta pitkää kulutusta kestämättömäksi fraasiksi, joten toivotaan että Harjun Ketun myötä saamme uuden lausuman: ”Kettu ei lopu koskaan”…

Oluen taustoista ja valmistuksesta kannattaa lukaista lisää Maalipotku-blogin puolelta ja Harjun Poikien tarinasta saa hyvin kiinni Torikokous-julkaisun viimevuotisesta jutusta.

Ja kun kuitenkin monikannattaja olutta nauttii (sanoi äiti tai yleisönosasto asiasta mitä tahansa), miksei sitten pantaisi ihan oma olut.

Harjun Kettu Red Ale

Ilmoille kajahtaa terävä, aivastuksen omainen sihahdus. Punertavan ruskea kettu liikkuu hämärtyvässä kesäillassa vuolaasti kuohuen, asettuen hiljalleen aloilleen… Näytös on alkamaisillaan. Orastava pimeys tuo enteilevään iltaan miellyttävää tunnelmaa. Ilmassa leijailee metsäiset, tuoreet ja puhtaat tuoksut. Mäntyisen tuoreet aromit täyttävät ilman kuin Harjun humiseva männikkö ikään. Rukiista maalaisuutta, rehtiä leipää ja syksyistä pihkaa… 

Mielessä kaikuu terävä vihellys, lasi kallistuu ja painopiste vaihtuu. Tunnusteleva, varovainen alku. Hienoisen karamellinen, kevyelti tumma maltaisuus avaa pelin, mutta pitää sen alkuun melko kapeana.  Hiljalleen tempo nousee ja laidoille saadaan leveyttä. Leipäisen rukiinen, hieman mausteisen kuiva linja nousee tukemaan hyökkäystä. Puolivälin jälkeen nopea rytminvaihdos tuo ryhdikkään otteen hallinnasta kevyen pihkaisuuden karvatessa näennäisesti.

Mäntyisen tuore, metsäisen kutsuva linja on iskenyt alkuun varsin laiskasti, tyytyen lähinnä ohjailemaan peliä leveämmälle, koettaen ajoittain horjuttaa tasapainoa terävin pistoin. Se on siten saanut ryhmitettyä itsensä asemiin ja kesken maltaisen painostuksen ajoitettu vastahyökkäys kääntää pelin päälaelleen. Mallasjoukko jää nopeasti jälkeen, vaikka pientä jalansijaa sille jääkin. Mäntyinen kärki irtaantuu melko vaivattomasti rukiisen tunnelmallisuuden ja pihkan käydessä omaa taistoaan taaempana. Viimeistely on kliininen, terävä ja teknisesti puhdas. Lippu pysyy alhaalla, kädet nousevat pitkään, raikkaan rapeaan tuuletukseen - pureva tuuli halkoo Harjun männikkoä...

Hyviä makuja. Aitoja makuja. Ja näin…

Harjun Kettu on erittäin onnistunut ”kannattajaolut”. Se on makumaailmansa puolesta mukavan ennakkoluuloton, mauiltaan reilu muttei nousse ylitsepääsemättömäksi karikoksi tottumattomampaan huulilla. Ruis sopii tämänkaltaiseen, keskisuomalaiseen metsään mielikuvia vievän mäntyiseen tunnelmaan mainiosti ja siksipä kokonaisuus on varsin palkitseva. Riittävästi makua, sopivasti vivahteikkuutta ja sellaista tommikarimaista luonteikkuutta.

Kesyksi sitä ei pidä luulla, kettu nimitäin puree varsin ennakkoluulottomasti. Se on petoeläin, jolle kukoiksi puketuneet kanarialinnut ovat vain suupaloja… Teitä on varoitettu!