Kotiolut: Jyskän Panimon Imppa 2017

Kotiolut: Jyskän Panimon Imppa 2017

Viime kesä oli mitä oli, eikä valonaika juuri tilaisuuksia tuhdeille paahdenautinnoille tarjoillut. Sain reilu vuosi sitten muutamia oluita sahti-, siideri- ja olutguruna tunnetulta Jyskän Panimon vetäjältä, Laitisen Mikalta, mutta tämä nyt jo vuosikertajuomaksi ikääntynyt Imperial Stout jäi talven aikana maistamatta. Tuli kevät, tuli kesä, tuli syksy ja kohta olisi tullut taas talvikin, kunnes havahduin että ”sehän perhana on Mika n Imperial Stout vielä kellarissa odottamassa”. Siellä on muuten myös vuoden 2013 Jyskän Panimon Solera-pullokin, jota ajattelin vielä vähän mielenkiinnosta säilössä lepuutella.

Mutta sitten takaisin Impan äärelle. Olut tuli tosiaan testattua syyskelien saavuttua, joten huhtikuussa 2017 valmistunut kotiolut ehti kohtalaiseen 1,5-vuoden ikään. Arviokin sai kypsyä vielä parin kuukauden verran, mutta näin joulun aikaanhan näistä onkin osuvaa lähteä sanailemaan. Jyskän Imperial Stoutihan tuli maisteluta myös neljä vuotta sitten ja näemmä tuolloinkin sen maisto venähti syksyn nurkille. Liekö sattumaa vaiko eikö, mutta eipä näitä Mikan tuotoksia ihan missä tahansa välikössä raaski availla.

Jyskän panimon perinteinen 9 % imperial stout. Avokätisesti eri tummuusasteen maltaita, joista osa itse paahtamiani. Jälkikäteen totesin että tummia maltaita olisi voinut olla vähemmänkin, “vuan haitannooko tuo mittään”, kuten kotiseudullani on tapana sanoa. Pantu huhtikuussa 2017.

Kotiolut: Jyskän Panimon Imppa 2017

Mustanpuhuva, suht niukan, ruskean vaahdon nostava olut. Tuoksu on aika voimakas, intensiivinen ja omaa nenää runsaalla paahteisuudellaan miellyttävä. Suht tiukkaa, tiiviiksi paahdettua siirappia, kahvia, tummaa suklaata ja lakritsia. Todella syvä, todella hyvä.

Maku iskee tuoksuakin tiiviimmin. Paahtunut siirappi, lakritsi, salmiakki ja suklaa muodostavat aika tiukan paketin, joka yhdistettynä pieneen lämmöntunteeseen ja mukavaan katkeroon tekevät tutustumisesta haastavan, mutta lopulta vaivan arvoisen, tehtävän. Paahteisuutta riittää monella tasolla espressosta pintatummennettuun limppuun. Hidas, hyvin paahteinen ja huulia tahmaavaa soljuva kokonaisuus toimii hienosti.