Pukki Party: Pyynikin Norwich IPA & Woodforde's The Perfect Finish

Kaksi Pukkia.

Kulunut parivuotinen on ollut suomalaiselle futisfanille harvinaisen herkullista aikaa, joten pessimisti voisikin todeta kansainvälisen pandemian olevan jonkinlainen luonnon väliintulo moisen ilotulituksen keskelle. Oli niin tai näin, on kaipuu kuningaslajin pariin kova allekirjoittaneellakin – oli sitten kyse kansainvälisistä sarjoista, tulevaisuuteen siirretyistä EM-kisoista, kesät normaalisti kruunaavista kotimaan sarjoista ja eritoten oman höntsäporukan maanantaivuorosta.

Onneksi Pukki Party -ilmiön voimakkuus on liikaa myös vellovalle virusaallolle. Brittiseura Norwich ja eritoten sen kärkipelaaja Teemu Pukki sai kuluvan kauden myötä nimittäin kaksikin maltaista kunnianosoitusta osakseen. Ja koska Suomi on Norfolkin ohella ymmärrettävän tärkeä markkina-alue Norwich City FC:lle, löytyvät molemmat Pukki-oluet lähikyläkauppojenikin valikoimista.

Vaikkei kumpikaan näistä oluista varsinaisesti Teemu Pukin nimeä kanna, ei etikettien kuvituksista jää epäselväksi sankarimme osallisuus. On myös osuvaa, että toinen kanarianlintujen väreihin puetuista tölkeistä on lähtöisin suomalaispanimolta.

Norwich IPA

Pyynikin Brewing Co., Tampere, Suomi

Session IPA / 4,7%

---

The Perfect Finish

Woodforde's Brewery, Woodbastwick, Englanti

Amber Ale / 3,8%

Pyynikkihän sen oluen suomalaisista tekaisi. Norwichin väki etsi Suomen markkinoilta kotimaista yhteistyökumppania hankkeelleen ja tamperelaisilta löytyi tarvittava kapasiteetti, into ja mukaan heittäytymisen taito. Seura ja panimo löivät kättä päälle ja jokunen aika sitten kaupoista alkoi jo löytymään tölkkiä, jonka kyljestä löytyy Teemu Pukki tuttuun tapaan sormi pystyssä.

Seuraolutta on tehty myös sumusaarilla ja tästä tekosesta on vastuussa itselleni tähän saakka tuntematon, joukkuettakin sponsoroiva Woodforde’s Brewery Norwichin itäpuolelta. Idyllisissä maalaismaisemissa keitetty The Perfect Finish -olut on Pyynikin vastaavaa selvemmin suoraan el Pugiin linkitetty tuote ja sitä myydään Englannissa Teemun naamavärkillä koristeltuna. Suomen markkinoille etikettiä on kai pitänyt hieman muuttaa ja valokuvantarkan muotokuvan sijaan tölkin kyljestä löytyy vähän old schoolimpi, kasvoton, mutta edelleen yhdistettävissä oleva pelihahmo. Pyynikin aika tarkkakin "piirros" on kuitenkin päässyt viranomaisseulan läpi – jossain tuolla välillä se raja kuitenkin oluen ja supersankarien parittamisen kanssa sitten menee.

Laittelin molemmat Pukki-oluet laseihin ja lähdin maistelemaan niitä rintarinnan. Pukki Party, tupla-Pukki… Kuinka sen nyt haluaakaan nimetä. Sen suurempaa kilpailullista vertailua kahdesta oluesta ei kannattanut alkaa tekemään, sillä Pyynikin Norwich IPA on jenkkihumaloitu IPA (Centennial, Citra, Mosaic) ja Woodforde’sin tuotos on brittitunnelmaa uhkuva, 3,8-prosenttinen Amber Ale. Fiilistelin oluita vuoronperään ja totesin ne varsin toimiviksi, joskin odotetun erityyppisiksi tribuuteiksi.

Tupla-Pukki:

Pyynikin Norwich IPA & Woodforde's The Perfect Finish

Pyynikin Pukki on sameampi, hieman runsaammin vaahtoavakin. Woodforde’sin esitys on oikeastaan täysin kirkas. Väriltään molemmat ovat oranssisen keltaisia eli sävykkyyttä löytyy normi-IPAn vaaleutta enemmän.

Pyynikin tuoksu on todella hyvä, rehtiä IPAa kevyen keksimäisenä, pääosin kuitenkin sitrushedelmäisenä ja havuisen tuoreena. Mukavan raikas ja napakka.

Mutta ei ole kehno tuoksu englantilaistenkaan tulkinnassa. Hieno, engelsmannimainen tunnelma hyökyy vastaan heti ensinuuhkaisulla. Runsasta karamellimaltaisuutta, keksiä, yrttiä ja hedelmäisyyttä. Yllättävän runsas ja pehmyt.

Pyynikki jatkaa hyvää länsirannikolle viittaavaa poljentoaan myös maussa. Lopun greippisyys puree hyvin ja yhtyy tuohon esillä olevaan, hienoiseen keksimäisen maltaiseen taustaan ja ehkä vähän pihkaiseenkin tarjontaan. Alkupuoli mennään enemmän sitruksen viitoittamana, havuakin sekaan mahtuu. Parasta IPAa, mitä Pyynikiltä lienen maistanut. Rehtiä ja rehellistä.

Brittiversio ei hyökkää samalla terävyydellä, vaan se luottaa viipyilevämpään taktiikkaan. Itseasiassa huomaan hengittäväni lasi nenällä pitkään, ennen kuin kostutan edes huuliani olueen. Tuossa tuoksussa on jotenkin vain niin paljon tunnelmaa. Ja on se makukin lopulta hieno. Brittialea, kunnollista. Keksimäinen maltaisuus, hedelmäisyys ja kohtalainen katkero, johon liittyy myös kevyttä mausteisuutta ja vivahdus pähkinää. Aivan tuoksun syvyyksiin tai muhkeuteen ei nyt ylletä, mutta juotavuus on tapissaan. Vähän liiankin, perusvarmaa menoa maiskuttelisi mielellään pidempäänkin.

Kumpi sitten voitti? Kaksi jo lähtökohdiltaan erilaista taktiikkaa on hankala laittaa samoihin saappaisiin. Molemmat yllättivät toimivuudellaan ja ovat oluita, joita joisi mielellään uudestaankin. Tasavahva pari omilla vahvuuksillaan. Makuasia sitten, ottaako jenkki- vaiko brittilähestymiskulman asiaan.

Pyynikin Norwich IPA: 36/50

Woodforde's The Perfect Finish: 34/50