tiistai 3. marraskuuta 2015

Engelszell Gregorius Trappistenbier

Veli Gregorius...

Maistelin kesällä maailman kahdeksannen trappistipanimon, Itävaltaan 2012 perustetun Stift Engelszellin vaaleaa Bennoa ja nyt on aika käydä läpi samaisen panimon tumma Greogorius. Bennoon liittyvän jutun yhteydessä tulikin pureuduttua 1293 perustetun luostarin myöhäisestä ohjautumisesta oluen valmistuksen pariin. Jutun voi lukea seuraavasta linkistä:


Vaikka Benno edellä panimoon tutustuttiinkin, on Gregorius itse asiassa sen ensimmäinen markkinoille laskettu tuote. Se on tyyliltään melko tumma, belgityylinen ale joka eroaa muista trappist-tovereistaan hieman reseptiikkansa puolesta. Siinä missä useat tummat trappistit saavat värinsä kandisokerista on Gregoriuksen rusketus peräisin pienestä määrästä paahdettuja maltaita. Valmistuksessa käytetään myös paikallista hunajaa, aivan kuten Bennonkin tapauksessa. 

Engelszell Gregorius Trappistenbier
Samea, tummanruskea olut melko niukanlaisella vaahdolla. Tuoksu on tummanpuhuva, hieman paahtunutta siirappisuutta henkivä, yllättäen paahteista maltaisuuttakin esittelevä. Odotetumpaa menoa on tarjolla luumuisen, rusinaisen tumman hedelmäisyyden muodossa – myös mausteista hiivaisuutta löytyy… Ei silti aivan nappiosuma, varsin hyvä kuitenkin.

Mausta löytyy paahteisuuden ja uunissa pinttyneen siirappisuuden lisäksi myös kuivan suklaista vivahdetta. Taaemmaksi jäävä belgihedelmäisyys on kohtalaisen hyvällä tasolla ja sen seurasta löytyy hieman anisyrttistä mausteisuutta sekä mm. alkopippurin sävyttämää hiivaisuutta. Jälkimaku on siirappisen tahmea, limppuisen maltainen ja paahtunut – varsin intensiivinen. Tuntumaltaan melko runsas, hieman alkoholin puolesta lämmittävä mutta ehkä hienoista toivomisen varaa syvyyden suhteen jättävä.

Tuomio: Paahteisempaan suuntaan viety trappisti, josta löytyy muutamia eroavaisuuksia belgiveljien vastaaviin tuotoksiin. Mielenkiintoinen, hieman ehkä hapuileva mutta nautittava trappisti Itävallasta.

Pisteet: 35/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti