HIISI Ikiiurso

"Musta silmä, tuijottaa..."

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 11,0
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi

HIISIn viime vuodenvaihteessa loitsima, kunnioitusta herättävä ja gargantuaaninen luomus on vihdoin noussut syvyyksistä. Mainetta niittäneen Iku-Turso Imperial Stoutin isoveli, ennakkoluulottomasti käsiksi käyvä Ikiiurso on muhinut Palokankaalla kaikessa hiljaisuudessa, odottaen talven pimeyden nousua, kylmyyden aikakauden saapumista tarjotakseen mieltä vankistavaa lämpöään, voimaannuttavaa olemustaan meille tavallisille kuolevaisille.

Alkutahdit tämän jätin maalliselle taipaleelle on tosiaan taottu kalenterimme käännekohdassa, vuoden 2015 viimeisenä päivänä, sitä seuranneena yönä ja vähän uuden vuoden puolellakin. Itsellänikin oli aikanaan aikomus käydä tuota näytelmää ihmettelemässä, mutta suunnitelmiin tuli viime hetken muutos. No, onneksi pitkäksi venyneen iltapuhteen lopputulokseen pääsi nyttemmin kiinni Harry’sin olutapajilla. Ikiiursohan keiteltiin rakettien paukkuessa kunnioitettavat 18 tuntia!

”Kaikkea tuplana”, kuuluvat 11-prosenttisen hirviön speksit. Vapaasti keksimälläni lausahduksella viitataan luonnollisesti Iku-Tursoon, jonka reseptin raaka-ainemäärät on tuplattu muhkean lopputuleman aikaansaamiseksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kutakin vierrelitraa kohti on käytetty puoli kiloa mallasta. Jos joskus haluaa väärinkäyttöä sanaa "kaksoisveli", voisi nyt olla sopiva sauma sille... Kertakeitoksi otus ei suinkaan ole jäämässä, sillä panimon vuosi on taas aikomus päättää uuden Ikiiurson erän valmituksen merkeissä. Kyselin hieman mahdollisten special editionienkin perään, mutta nähtävästi Ikiiursoa ei tynnyriin rohjeta sulloa. Mutta kyllähän se jos mikä maistuisi…

HIISI Ikiiurso

Sysimusta, jyhkeä olut. Tuoksussa syvää, tummaa maltaisuutta, suklaata, mämmistä tunnelmaa.

Maultaan viettelevä, sopivasti ravisteleva, lopulta vähän pitelemätönkin. Paahtunutta limppua, saaristolaisleipää, mämmiä ja kevyttä suklaisuutta. Taustalla leikittelevää hedelmää, kypsää luumua ja lopussa ronskisti purevaa katkeruutta. Monipuolinen, syvä ja runsas. Yleistuntu on tahmaava, lämmittävä ja hieman makea. Salmiakkiakin mausta löytyy. Lopulta aika paljonkin, mikä samalla kärjistää pyöreyden miellyttävää tunnelmaa turhan kärkeväksi. Sitä myöten ei omiin makumieltymyksiin ihan napakymppi, vaikkei kovin kauaksi lopulta jäädäkään. 

Onneksi voimakasluonteinen humalointi tarraa loppupuoliskolla kiinni salmiakkisuuteen ja tuo katkeruuden teesein helpotusta yskänlääkehenkisempään kärkeen sulauttaen sen osittain itseensä. Hyvä. Erittäin kova vahvistus keisarillisten oluiden sarjaan lähipanimolta. Jännä olisi nähdä, mitä pieni lisäodottelu komeudelle tekisi. Tai se tynnyröinti, krhm…

Tuomio: Runsas, melko hyökkäävä imperial stout, joka pysyy juuri ja juuri aisoissa eli haastaa ja ihastuttaa pienen terävyyden tehostuksella.

Pisteet: 40/50