Mallasporsaan posket padassa

Posket pintamaustettuna...

Lihaisat pataruuat kuuluvat niin syksyyn, talveen kuin kevääseen ja viileään kesäänkin. Muutamia kokemuksia lihaisten himojen ääreltä olenkin jo ehtinyt esittelemään, mutta kyllähän pimeisiin iltoihin aina jokunen lisävinkki mahtuu. Kovinkaan suuri kikkailija en maustamisen suhteen ole ja lihasta riippumatta Olutkellarin haudettavat pataruuat tuppaavat olemaan melko geneerisiä keskenään – ne maistuvat nimittäin kaikki pirun hyviltä! Lihan hauduttaminen ei mitenkään haastavaa puuhaa ole ja monesti ruokailun yhteydessä onkin tullut tunnustettua, että ihan hävettää kuinka helpolla saa lautaselleen niin maistuvaa sisältöä.

Tokihan patojenkin kanssa voisi kikkailla ja kokeilla vaikka mitä eri konsteja, mutta meillä on tykätty luottaa melko yksinkertaiseen pakettiin, johon saa halutessaan varioituja makuja liemestä kasaan keitettyä kastiketta maustamalla. Lihaliemi, olut, valkosipuli, suola ja pippuri… näillä päästään jo hyvin pitkälle. Pieniä muutoksia tulee tehtyä vähän fiiliksen mukaan, mutta ainakin tänne päätyneet ohjeet ovat luottaneet pitkälti tähän peruskaavaan (porsaan kasler ja potka, karitsan lapa). Guuglaamallahan noita vinkkejä löytää, mutta omaan silmään sattui tuoreeltaan yksinkertainen, mutta tulinen versiointi hirven poskesta Sauvajyvänen-ruokablogin puolelta…

Havainnollistava kuvaaja mallaspossun taustoista. Lisätietoja hankkeesta löytyy klikkaamalla kuvaa...

Yksinkertaista mutta maistuvaa on luvassa tänäänkin, sillä ajattelin vihdoin ottaa kesällä itse tilan isännältä saamani Kaartilan mallaspossun posket hyötykäyttöön. Juvalainen sukutilahan tuottaa maamme laadukkainta porsaan lihaa Saimaan Juomatehtaan mäskin voimalla, joten päivän olutvalikoimakin tuli lyötyä lukkoon siinä samalla. Tarinoin mallaspossuaiheesta jo heinäkuussa hieman laajemmin, joten mikäli aihe kutkuttelee, kannattaa tuotakin juttua kurkistaa:

Maltaasta on moneksi – Kaartilan mallapossu

Mallaspossu on jo moneen kertaan todettu mureaksi ja maistuvaksi laatulihaksi, joten poskienkin valmistuksessa haluttiin pitää liha pääroolissa. Yksinkertainen mutta toimiva kokonaisuus rakentui seuraavista raaka-aineista:

• 650 g mallasporsaan poskia
• 0,5 l Saimaan Marsalkka Tumma-olutta
• yksi valkosipulin kynsi/poskipala
• 2 sipulia
• mustapippuria
• suolaa
• kuivattua salviaa
• tuhtia lihalientä niin, että posket peittyvät nesteeseen

Poskia ei sen suuremmin lähdetty siistimään, sillä pata laitettiin uuniin yön ajaksi – hidas ja maltillinen hauduttaminen käytännössä sulattaa pienemmät kalvot ja tekee lihasta muutoinkin helpommin siistittävän (mikäli moiseen tarvetta edes on).

1. Hiero lihan pintaan suolaa ja pippuria, asettele padan pohjalle. Lihat voi myös halutessaan pintaruskistaa pannulla, mutta molemmat tavat toimivat yhtä hyvin. Makuasia, itse en hellaa lähtenyt lämmittämään.
2. Kuori valkosipulit ja lisää pataan sellaisenaan, sipulit taas kannattaa vähintään halkaista kuorimisen jälkeen.
3. Lisää vielä hieman mausteita ja muutama hyppynen salviaa – myös muita yrttejä voi tässä hyvinkin hyödyntää. Rosmariinia ainakin on aiemmin tullut laitettua…
4. Lopuksi päälle kaadetaan olut ja lihaliemi. Näin ruoka on valmista uuniin laitettavaksi. Meillä tosiaan nämä padat saavat hautua yön ylitse, joten lämmöksi riitti mieto 110°C ja posket muhivat leppoisasti noin kahdeksan tuntia.
5. Tähän väliin perinteiset ulkoilut ja muut päivän askareet, eli nostelin posket omaan astiaan ja liemen omaansa. Myöhemmin sitten liemestä keiteltiin kasaan kastike lisäten hieman siirappia, konjakkisinappia, mausteita ja ripaus jauhoa suurustamiseen.
6. Tällä välin uunissa muhi pellillinen uunijuureksia, joidenka päälle myös posket pääsivät ottamaan viimeiset käristykset grillivastusten alla. Erityisesti uunissa paahdettu valkosipuli on poskien kanssa hyvää pataa!

Yksinkertaista joskin aikaa vievää. Tokihan tämän nopeamminkin voisi hoitaa nostamalla uunin lämpötilaa, mutta yökypsyttely sopii meille hyvin eikä aamu- ja iltapäivän mittainen tauko välissä pahasta ole ollut – saapahan appeen illalla sitten nopeammin kasaan kun on jo aiemmin hoitanut lihan kypsennyksen!

Ruokajuomaksi kaappasin niinikään saimaalaista olutosaamista, tällä kertaa tumman Marsalkka Luomu-version voimin. Voidaankin sanoa, että lasista löytyi syy ja lautaselta seuraus: samat pääraaka-aineet löytyvät kummastakin – ainakin jos ”olet mitä syöt” sananlasku pitää paikkansa. 

Mallaspossun poskiliha oli muuten ensiluokkaista ja keräsi vuolaita kehuja pöydän toiseltakin puolelta. Kaartilan isäntää lainatakseni: ”kyl on hyvvää!”

Marsalkka on näillä näppämillä hyppäämässä sekaan!

Huono kuva, maistuvampi ruoka!

Aiemmin syksyllä muuten kokeilin porsaan poskia portterissa haudutettuna ja ehkä tuosta liemestä sai astetta ytimekkäämmän kastikkeen aikaiseksi – joukossa oli myös jonkin verran juureksia, jotka toki antoivat oman lisänsä pakettiin. Tuolloin illalliselta ylijääneet posket siveltiin seuraavana päivänä ylijääneellä kastikkeella ja käytettiin grillin ritilöillä lämmittelemässä – voin suositella tätäkin vaihtoehtoa lämpimästi. Poski nimittäin pitää muotonsa mainiosti (ainakin verkkaisessa kypsennyksessä), joten mureudestaan huolimatta sitä on helppo käsitellä myös grillissä…

Mallaspossua havittelevien kannattaa tarkastaa saatavuus Kaartilan omilta kotisivuilta. Keski-Suomessa ei vähittäismyyntiä valitettavasti ole, mutta aiemmin olen noutanut poskia laukaalaiselta Pohjoisahon tilalta sekä Kuopiossa toimivalta Savo-Karjalan Lihalta...