The Kernel Export India Porter

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 6,0
• Panimo: The Kernel, Lontoo, Englanti

Aijjai...

Lontoolainen Kernel on panimo, jonka oluita kuulutaan kehuvan lähes jokaisessa puskaradiossa. Itselläni kokemukset panimosta ovat harmittavan vähäisiä, mutta sitäkin positiivisempia. Esimerkiksi blogissakin mainittu Export Stout London 1890 on olut, jota voin käsi sydämellä suositella. Tälläkin kertaa tummuutta olisi tarjolla, mutta kuten nimestäkin voi ehkä päätellä, ei aivan perusportterin äärellä olla. Export India Porterin pohjana toimii vuodelta 1855 peräisin oleva resepti, jota panimon väki on hieman lähtenyt päivittelemään. Humalointia ainakin on muutettu ronskisti ja se nojaakin nykyaikaisiin, ronskin aromikkaisiin lajikkeisiin. Käsittääkseni erien välillä humalakirjoa varioidaan hieman, mutta tavoitellun lopputuloksen kehutaan kuitenkin olevan IPAmaisen humaloitu, suklaisen paahteinen kokonaisuus. Tällä kertaa keitoksesta löytyvät Topaz-, Motueka- ja Columbus-lajikkeet ja oluen vahvuuskin näyttää hieman eläneen Ratebeerin ilmoittamasta 5,7%:sta. Artesaani on eri mies ja käsityö takaa sopivaa variointia maistuvien makujen äärellä. 

Katsotaan kuinka tässä painoksessa sitten on onnistuttu – Kernelin tyylikäs pullo vain auki ja sisältö lasin pohjille odottamaan hallitun sofistikoitunutta kaatoliikettä.

The Kernel Export India Porter

Musta, ruskealla vaahdolla varustettu olut, joka meinaa hitaasti mutta varmasti kiivetä ulos pullosta korkin poiston jälkeen. Tuoksu on monipuolinen, syvä mutta mieluisan terävä. Tuhtia, pehmyttä suklaata, kahvista paahteisuutta ja kevyttä mokkaa – ehkä hiven myös savun tuulahdusta. Tämän elegantin, samettisen illuusion kuitenkin rikkoo tuoreen greippinen, hivenen sitruksenkuorista kitkeryyttä henkivä humalointi, joka on varsin runsaalla otteella liikenteessä… Hyvä, hyvä – hieno tasapaino runsaiden komponenttien mittelössä!

Maku on kuin märkä toisinto tuoksusta, joskin edelleen tuhdin suklaan olomuoto on osin muuttunut hieman jauheiseksi, kuivemmaksi. Pehmeyttä kuitenkin on edelleen aistittavissa tuolla saralla ja tyylikkään paahteinen kahvisuus antaa hyvää tukea. Mokkainen, hieman nahkaa, tummaa syvyyttä ja ehkä jopa kevyttä hedelmää. Maun alkupuolisko meneekin tätä joukkiota ihastellessa, mutta loppu onkin greippisen purevan mäntymetsän heiniä – suklaa tosin nousee esiin vielä jälkimaun pitkässä ja katkerassa liu’ussa täydentäen makunautinnon kauniisti. Tuntumaltaan hieman nahkea, orastavan tuhtikin mutta ehkä lopulta kuitenkin jään pientä lisäpontta kaipaamaan – hivenen öljyistä liikkuvuutta kuitenkin on tarjolla. Ei suurempia murheita kuitenkaan, kyseessä on todella hieno olut.

Tuomio: Suklaan ja tyylikkään kahvin taisto rapeaa greippiarmeijaa vastaan. Tasapäinen mittelö on kaunista koettavaa ja kerääkin vuolaat suositukset aiheesta kiinnostuneille. Maistus uusiks mullekin!

Pisteet: 40/50