 |
| Separatist Beer Project Strange Landscapes: Sauvignon Blanc |
- Tyyli: Saison / Farmhouse Ale
- Alk.%: 5,5
- Panimo: Separatist Beer Project, Easton, Pennsylvania, USA
Itärannikon Eastonista ponnistava Separatist Beer Project on
yksi monista kiintoisista toimijoista Atlantin takana. Pari vuotta sitten
remontoituun, vanhaan silkkitehdaskiinteistöön rakennettu ”Blendery” omaa
modernien IPA-tuotteiden sun muiden trendikkäiden tyylien lisäksi
mielenkiintoisen Strange Landscapes -olutlinjan. Sen ensimmäinen markkinoille
laskettu tuote on nyt käsittelyssä oleva Sauvignon Blanc, joka on saanut
Euroopankin markkinoilla jo seuraa myös muista linjaston tuotteista,
esimerkiksi Chardonnaysta.
Sauvignon Blanc on tyyliltään eräänlainen viini-Saison. Sen
pohjana toimivaa sesoonia on ensin
kypsytetty vuoden verran ranskalaisissa tammitynnyreissä, sitten lilluteltu
yhdessä Sauvignon Blanc -rypäleiden kanssa ennen sulkemista vasta
tyhjennettyihin Russian River Valleyn valkoviinitynnyreihin. Kutkuttavalta
kuulostava olut kuitenkin aiheutti hienoisen pettymyksen melko vaimealla ja
syvyyttä kaipaavalla makukokonaisuudellaan. Ihan miellyttävää kesämaisteltavaa,
mutta silti turhan ujoa noustakseen elitistiseksi hurskailuksi. Sääli.
 |
| Separatist Beer Project Strange Landscapes: Sauvignon Blanc |
Utuinen, kauniin vaalean vaahdon nostava, vaaleankeltainen
olut. Tuoksussa on valkoviiniä sekä kevyen happamaa, sitrussävyistä ja
viheromenaista sourmenoa. Alkuun kombo onkin erittäin puhutteleva, vähän
lambicmainenkin, mutta tylpistyy nopeasti vähän sekavaksi ja
mitäänsanomattomaksi... Hemmetti, taustalla tuntuu olevan jotain haaleaa
kaneliomenaa tai -päärynää. Aika jännä.
Maku on aika jees, ainakin suhteessa tuoksun aiheuttamaan
pettymykseen. Makukirjo on melko monipuolisen oloinen, mutta voimakkuus on
varsinkin aluksi melko varovaisella tasolla. Tausta jää ikäänkuin tyhjäksi, mutta
korjaantuu onneksi pienen odottelun jälkeen. Jälkimaku lienee se voimakkain ja
ehkä paraskin osa maussa.
Tuoksu antaa edelleen kanelilisää, mutta makuun se ei
onneksi yllä. Vaaleaa, rypälemäistä ”mehukkuutta” ainakin on. Viinimäisyyttäkin
se voisi terminä olla, mutta tuo nyt ensimmäisenä mieleen tuli. Viheromenaista
kirpeyttä, kevyttä sitrusta ja tammea. Jälkimaku on kohtalaisen napakka ja
edelleen omenainen, pirskahtelevan viinimäinenkin. Funkkista ei löydy ja vähän
kliininen tuo kokonaisuus yleisestikin on. Jonkinlaista yrttisyyttä, puuta,
vaaleaa, kevyesti hapanta marjaisuutta... Ihan toimivia elementtejä. Mutta
yhteensovitus ja kokonaiskuva ontuvat edelleen sen verran, ettei tästä
varsinaisesti hurmaannu. Hyvä on, muttei sen enempiä.
Pisteet: 34/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti