Pyörähdys Bierkkalaan, Himon kotiin

Himo näkyy kaupan käytävillä.

Himolla on oma kaappisa myös kaupan puolella.

Arkeen paluu toi mukanaan myös työperäistä liikkuvuutta, joka oli hyvä tilaisuus kurkistaa Tammerseudun kohuttuun nautintokeskukseen, Pirkkalan Citymarkettiin eli tuttavallisemmin Bierkkalaan. Siellä on näet edellisvisiitin jälkeen otettu jo seuraavat askeleet kehitystyön suhteen eli panimo saatu pystytettyä, oma olutpuoti auki ja muutamia muitakin uudistuksia mm. ruokapuoleen.

Himon perässä Pirkkalaan saapuvien kannattaa aulan panimopuodin lisäksi kurkistaa myös Citymarketin olutosastolle. Melkoinen karkkikauppahan tuo nimittäin on ja ilmeisesti osa Himonkin tuotteista on saatavilla vain sitä kautta. Olutosastoa koristaa useamman maahantuojan omat olutkaapit ja kaiken kruununa on suuri lasiseinä, josta on suora näköyhteys kaikkein pyhimpään eli Himolaan. 

Citymarketin olutosastolta pääsee kurkistelemaan Himon salaisuuksia.

 

Himo-kaappi.

Ikkunatirkistely paljastikin, että pääpanija Hirvikosken nimikko-olutta on suljettu myös tynnyriin kypsymään, mikä sopii Himon itsestään antamaan mielikuvaan hyvin. Ennakkoluulotonta ja ehkä vähän rajoja rikkovaakin tekemistä – barrel aged sahti yhtenä kuriositeettina mainitakseni… Paljon muutakin sellaista, mitä ei ”supermarketpanimolta” ensimmäisenä osaisi odottaa.

No, kaupan olutosasto on siis kokemisen arvoinen ja tarjonnasta löytyi astetta tai pariakin nimekkäämpää menoa, kuin kotiseutuni kruununjalokiven, Palokan Citymarketin laajasta valikoimasta. Hurja panostus aiheeseen näkyy kylmäkaappien sisällössä, mutta tällä kertaa jätin tuon puolen läpikäymisen vähemmälle. Vierailuni pääsyy kun oli aulan puolella. Toki on olutosastolla on Himollakin oma kaappinsa, mistä löytyy panimon kauppavahva lajikirjo ostoskärryyn napattavaksi.

Omat ostokset panimopuodista.

Himo.

Varsinainen Himokoppi eli panimopuoti löytyy kuitenkin kassojen tuolta puolen, hypermarketin aulaan siirtyneen Sommeliere&Naapurin, noh, naapurista. Pieni, mutta hyvin ympäristöstään erottuva panimokauppa tarjosi yllättävänkin paljon valinnanvaraa. En jotenkin ollut sisäistänyt, kuinka montaa olutsorttia Himoltakin oli jo markkinoille puskettu.

Jätin itselleni huonommin iskevät suorit tällä kertaa hyllyyn, mutta siltikin sain koottua seitsemän oluen setin kotiin vietäväksi. Varsin IPA-painotteista menoahan tuo sitten olikin, mutta variaatio oluiden luonteen kesken oli hyvin suurta aina black IPAsta micro IPAan ja ryhdikkääseen quadruple NEIPAan. Vähemmän vastaan tuleva hopfenweisse-herkkutyyli kiinnosti erityisen paljon ja vähän jo kotimatkalla harmittelin, kun sitä ei tullut napattua useampaa purkkia matkaan.

Olutpuoti on kompakti, mutta valikoiman laajuus yllätti.

Myymälä on helppo bongata aulan keskeltä.

Aterioin ostosten jälkeen Pirkkalaan avatun Via Tribunalin sivutoimipisteellä, josta olikin hyvä seurailla panimokaupan herättämää kiinnostusta. Asiakasvirta soljui tasaisena ja puodin anti tuntui kiehtovan kansaa ikähaarukkaan katsomatta. Ja kutkuttihan se tietyllä tapaa itseäkin astella Cittarin aulassa panimokauppaan West Coast IPAa ostamaan.

Bierkkalassa on pullat hyvin uunissa. Kannattaa käydä ihmettelemässä menoa ja etenkin tarjontaa.