keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Rekola / Mathildedal Luomu Rölssi & Mathildedal / Rekola Rölssi

”Täältä tulee hirmuinen Rööll….ssiii…”. Tai oikeastaan kaksikin. Ja ei ne nyt niin hirmuisia ole. Vähän makeita omaan makuun tosin. Eli Kölnin alueen hedelmäistä lagerolutta pienellä maustekirjolla ryyditettynä olisi tällä kertaa tarjolla.

Kaksi etelän ruukkipanimoa yhdisti alkukesästä voimansa ja loivat vähittäismyyntiin mielenkiintoisen rosmariinikölschin eli suomalaisittain Rölssin. Olutta on valmistunut molempien panimoiden vehkeillä kollaboraatiohengessä ja ilmeisen maistuvassa mittakaavassa sillä kertakeitoista ei käsittääkseni liene kysymys. Rekolan Panimohan otti melko tuoreena pienpanimoiden pelikentälle tulleen Mathildedalin Kyläpanimon siipiensä suojaan tarjoten apuaan panimon alkutaipaleella minkä myötä kollaboraatioita on ennen Rölssiäkin harjoitettu mm. toimivan Valssin muodossa.

Vihertävä asu pukee Rölssiä...
Rekolan Panimon laitteilla valmistettua Rölssiä löytyi kesällä Jyväskylän maitokaupoista ja se tulikin testattua melkolailla tuoreeltaan. Mathildedalin nimeä tunnustava pullo sen sijaan pitää raahata aina Turun Kupittaalta saakka, mutta mikäs siinä – matkailuhan avartaa. Rinnakkain en oluita kuitenkaan koskaan saanut, mutta kirjoittelin molemmista mietteeni ylös ja ainakin dokumentaation perusteella eroja tuntuisi löytyvän. Näistä mietteistä lisää hieman alempana…

Kaksi panimoa, kaksi toimipaikkaa, kahdet laitteet ja yksi resepti… Lopputulos ei suinkaan siis ole yksi ja sama, vaikka yhtäläisyyksiä luonnollisesti runsaasti löytyykin. Muuttujia on kuuleman mukaan viilattu tasaisemmiksi muokkaamalla Mathildedalin käyttämää vettä yhteneväisemmäksi Rekolan käyttämän kanssa, mutta eri toimijoiden laitteistot (ja kenties maantieteellinen sijainti sekä mikroilmasto) tuovat aina jännitystä peliin. Reittausblogin Harri olikin jututtanut Rekolan Panimon Jaria aiheen tiimoilta ja mm. tästä intoutuneena hän laittoi vireille mielenkiintoisen #avoinolut-kampanjan. Kannattaa tutustua! Alla vielä lainaus Harrin blogitekstistä Rölssin ääreltä:
"Tämä on siitä kiinnostava kollaboraatio, että molemmat panimot ovat tehneet samasta reseptistä omilla laitteillaan omat versionsa. Juttelin aiheesta Rekolan Panimon yrittäjän Jari Leinosen kanssa Pub Winstonin olutjuhlilla ja Jari kertoi versioiden maistuvan keskenään yllättävänkin erilaisilta, vaikka resepti on siis prikulleen sama. Erilaisilla laitteilla vaan tulee samalla reseptilläkin käytännössä eri olut - samaa henkeä toki paljonkin, mutta ei kuitenkaan samanlainen.”
Mutta käydäänpä sitten käsiksi oluiden analyyseihin. Rekolan versio tosiaan tutkittiin jo heinäkuun alussa, Mathildedalin painos sen sijaan melko hiljattain lokakuun puolella. Millaisin miettein näitä rosmariinilla maustettuja kesäkölschejä tuli tutkittua?

Rekola / Mathildedal Luomu Rölssi

Rekolan epeli löytyy totutusti puolilitraisesta, ”läskistä” lasipullosta. Sen vihertävä etiketti on totutun tyylikäs ja ehkä jopa normituotantoakin näyttävämpi. Rekolan tuote nauttii myös luomu-statuksesta mikä paistaa läpi myös nimessä. Oikein hyvä!

Tummahkonkeltainen, samea ja kauniin vaahdon nostava kölsch. Tuoksusta löytyy kohtalaista makeutta hieman hedelmäisessä, cantaloupemelonisen hunajaisessa muodossa. Kohtalaista yrttisyyttä, melko ronskisti rosmariinia sekä taustalla vaikuttavaa mausteisuutta. Aika jännä…

Myös mausta löytyy vaaleaa, hunajaan ja hedelmäisyyteen viittavaa makeutta sekä lopussa hieman ylilyövänkin tehokkaasti iskevää rosmariinista yrttisyyttä. Valkopippurista mausteisuutta, heinikkoa sekä kevyttä katkeruutta. Olisiko jopa vienoa mandariinisuuttakin taustalla..?

Rosmariini on kiva mauste, mutta saanee nyt ehkä turhankin suuren valokeilan tässä näytännössä. Se yhdistettynä orastavaan, joskin koko ajan esillä olevaan makeuteen… Ei aivan iske, vaikka aika vinkeä yhdistelmä onkin.

Tuomio: Kaikessa rosmariinissaan ja makeudessaan hieman tasapainoton, selvästi ruokaparitusta kaipaileva ”kölsch”. Menee kesäillassa ihan hyvin yksinäänkin, mutta omaan makuun ei nyt kolahda.

Pisteet: 29/50

Mathildedal / Rekola Rölssi

Mathildedalin pullo on Rekolan kokoluokkaa pienempi ja etiketiltään omanlaisensa. Etupuoli on virtaviivainen, vihertävän raikas ja sen sivustaa koristaa 1920-luvulta peräisin oleva piknik-kuva. Kyläpanimolla ei liene luomu-sertifikaattia joten etuliitekin on pudotettu etiketistä pois. Raaka-aineiden luonnonmukaisuudesta en tiedä, voihan ne sitä olla vaikkei tekstiä saisi painaakaan..?

Sameahko, viljaisan keltainen olut vienolla oranssin sävyllä ja runsaalla, kestävällä vaahtokerroksella. Tuoksu on pehmeä, selkeän rosmariininen ja muutoinkin kohtalaisen yrttinen. Rekolankin versiosta tuttua makeutta löytyy mikä ei tässä suhteessa omaan nenään oikein istu. Pyöreyttä se kuitenkin antaa...

Maku jatkaa samaa linjaa.. Makeahko, rosmariiniyrttinen ja vaalean leipäinen yleiskuva määrittää oluen varsin pitkälle. Sinällään mukava ja kokonaisuutena hauskasti toimiva olut jossa rosmariini on herkullinen lisä - hunajaisen tunkeva makeus ei vain iske... Onneksi sen taso ei kovin korkealta tässä vaikuta. Lieneekö aika tehnyt tehtävänsä vai onko erissä ja valmistuspaikassa jonkinmoinen taikansa. Rosmariinikin tuntuu asettuneen paremmin aloilleen vaikka melko voimakkaalla tasolla vaikuttaakin…

Pisteet: 32/50

Mathildedalin versio siis istui suuhun paremmin, mutta tässä lienee mukana vain osa totuutta. Erilaiset maisto-olosuhteet varmasti tuovat oman lisänsä makujen käsittelyyn, mutta myös pullojen iässä oli ainakin jonkin  verran eroja. Kenties Rekolankin Rölssin ronskinlainen rosmariinivyöry olisi voinut pienellä odottelulla tasoittua omaan suuhun sopivammaksi, näin lienee nimittäin käynyt matkamuistona tuodussa mathildedalilaisversiossa joka odotteli maistoa parin kuukautta viileän puolella… Eipä siinä, selviä eroja, paljon samaa. Rosmariini on vinkeä lisä, vaikkei kokonaisuus täysin puhutellut kummassakaan tapauksessa. Siltikin: näitä toivoisi reilusti lisääkin…

Rölssi oli kesän kausiolut, joka asettui ajanmyötä kivasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti