Kesätunnelmointia: Whiplash Northern Lights

Whiplash Northern Lights

Whiplash ja Northern Lights. Sanapari, jonka kuuleminen hymyilyttää ja nostaa veden kielelle. Irlantilaispanimon edesottamukset herättävät poikkeuksetta mielenkiintoni ja erityisen syvää on rakkaus panimon 2,8-prosenttista Micro IPAa kohtaan. Asiaa on sivuttu Olutkellarin sivuilla monta kertaa aiemminkin ja Northern Lights toimiikin usein matala-alkoholisten, samean aromikkaiden oluiden vertailukohtana. Usein tavoittamattomana sellaisena.

Tutustuin jo ennestään kohua herättäneeseen Northern Lightsiin toissavuoden OlutSatamassa. Lahtisen Teemun Pienen tiskiltä tarjoilema annos piti maistajansa kuitenkin äärimmäisen skeptisenä aina ensimmäiseen suulliseen saakka. Tuohon aikaan kun ei oikeastaan muutamaa Mikkellerin ihan kelvollista ”elintarvikevahvuista” olutta lukuunottamatta erityisen suurenmoisia tuttavuuksia ollut vastaan tullut. Sinällään hassua, että tuostakin on aikaa vain kaksi vuotta, mutta olutmaailma on tässäkin suhteessa ehtinyt muuttumaan jo paljon. Northern Lights taas ei, onneksi.

Whiplash Northern Lights

Nykyään kevyen kepoisia, runsaan aromaattisia ja mehukkaita low abv -oluita on jo enemmän, joskaan ei etenkään huippuhyvien sarjassa vielä ihan tungokseksi asti kuitenkaan. Holittomissa ja alle nelipinnaisissa on silti jatkuvasti enemmän tarjontaa ja toimivia vaihtoehtoja on jo muitakin, kuin eräänlaista pioneerityötä tehnyt Nanny State sekä jo ”keskarivahvuuksia” lähentelevä Dead Pony Club (3,8%). Northern Lights oli kuitenkin omalla kohtaa se todella käänteen tehnyt olut. Eikä sille vielä oikein haastajaa ole löytynyt, jossei Pienen Alefarmin kanssa tekemään Distant Conversationsia lasketa. Sen jatkuvuudesta minulla ei tosin ole mitään hajuja. Kotimaisista ensimmäisenä mieleen tulee Suomenlinnan laajahkossa jakelussa oleva Gustaf sekä erinäiset Salaman oluet. Kolmepuolikkaissa alkaa sitten jo olemaan enemmänkin haastajia, kuten Stigbergetsin äärimmäisen mainio lokkiolut.

Mutta Northern Lightsia kyllä löytyy. Tai löytyisi, jos panimo vain pysyisi kysynnän perässä. Olen jo varmaan kyllästymiseen tivannut Pienen väeltä ja Teemulta, notta ”onko Northern Lightsia`” (tai sitten vähän runsaampaa Rolloveria), kun olen heidän vaikutusalueillaan liikkunut. Yleensä ei ole ollut, koska tuotanto imuroidaan jakeluun todella nopeasti. 

Whiplash Northern Lights

Pienen toimijan pientä tuotantoa maahantuo Suomessa Pien, joten oluen levikki on arpaonnen osuessakin, noh, pientä. Oluthurmuria on vastikään ollut saatavilla Jyväskylässäkin, mutta myöhästyin hyllytyksestä pari päivää ja se lähtö oli pelattu osaltani jo siinä vaiheessa, kun ostohousuja vielä kotona jalkaani sovittelin. Se ehti loppumaan Paavolastakin ennen edellistä reissuani, mutta kulmilta saadun vihjeen perusteella yhytin muutaman purkin lahtelaisen kauneudenhoitoalan liikkeen takahuoneesta. 2,8-prosenttinen elintarvike kun ei myyntipaikkaa aivan niin tarkasti katso.

Tai katsoo vähän kumminkin. Pienhän teki juomaa tunnetuksi koronatempauksellaan ja pääsi vesipipetteineen valtakunnan uutisiinkin. Hymyillen luin lehtijuttuja, joiden tarina oli kuin kehnosta komediasta konsanaan. Propsit pienelle ja pippuriselle yritykselle, joka oluttarjontamme elävöittämisen lomassa nostaa tikunnokkaan myös lainsäädäntömme kummallisuuksia. Ja kyseisen episodin myötä kohuoluesta tuli ihan oikeasti kohuolut.

Mitä se Northern Lights sitten oikeastaan on? Samea, 2,8-prosenttinen Micro IPA tunnustaa nyt pinnalla olevaa hazy-ismiä, New England -etuliitteen usein saavaa, aromaattista, mehukasta ja runsaan trooppista aallonharjaa. Se myös istuu hienosti valloilla olevaan, alkoholipitoisuudeltaan kevyempien (low ABV) oluiden joukkooun, joita itsekin kulutan suurella mielenkiinnolla muutenkin. Lyhyesti kerrotuna kyseessä on 2,8-prosenttinen, runsaan aromaattinen ja samea IPA.

Whiplash Northern Lights

Vienna- ja Cara -maltaiden lisäksi oluen rungosta löytyy kauraa ja vehnää, sen humalkirjon nojatessa toimivan hedelmäiseen ja runsaaseen Mosaicin ja Vic Secretin yhdistelmään. Tuplakuivahumalointi kattaa yhteensä kuudentoista gramman annoksen yhtä olutlitraa kohden (16g/l), minkä mausta kyllä huomaa.

Olen monesti miettinyt, kuinka paljon hehkutukseni pohjautuu oluen suurehkoon hypeen ja tein tuota ajatustyötä viimeksikin, kun varastoni viimeistä yksilöä lasissani pyörittelin. Tokihan yleinen ilmapiiri jotain vaikuttaa, mutta toisaalta päässäni itsepintaisesti kaikunut ihastelu taas mielestäni osoittaa, että ehkä olut on kannuksensa aivan omana itsenään ansainnutkin. Sillä onhan se vain yksinkertaisesti hemmetin hyvää, mutta myös erittäin runsasmakuinen ja nautinnollinen kokonaisuus – eikä vain vahvuisekseen.

Northern Lights – a 2.8% ABV 'Micro IPA' or Table Beer in a very very modern interpretation of the style. An an ode to the Seshlords of Yorkshire and the North of England beyond. Northern Lights builds on a base of German Vienna malt with heavy doses of Flaked Oats and Wheat along with a touch of Caramalt. Mashed super-hot with a particular process in our mash mixer we’ve done a decent job of retaining a huge amount of body and drinkability for such a low ABV beer. Hopped heavily in the whirlpool with Mosaic, it’s then fermented on London Ale III yeast before being dry hopped in two stages with Mosaic and Vic Secret respectively at a total of 16g/L.

Whiplash Northern Lights

Runsasmakuinen, silti kevyt ja raikas. Hämää makuaistia erittäin onnistuneesti ja menisi kevyesti vahvemmastakin oluesta. Jotain tuossa runsaan trooppisessa, melko mehukkaassa, mutta myös hieman karheassa, parfymaattisessa tunnelmassa on. Tunnelisää? Aivan varmasti, mutta tämä tiedostaen kehtaan sitä varauksetta kaikille kehua. Suursuosikki. Nyt ja varmaan aina. Tai aika pitkään ainakin.

Kerrassaan erinomainen olut. En malta odottaa panimon uuden, Suomi mainittu -leimatun Sandstormin rantautumista jakeluun. 2,8-prosenttinen Micro IPA kun sekin on...